Kari Tolosen puhe sankarihaudalla 6.12.2025

Itsenäisyyspäivän puhe Lempäälän sankarihaudoilla 6.12.2025

Hyvät läsnäolijat,
arvoisat veteraanit ja lotat,
hyvät lempääläläiset.

Tänään me seisomme jälleen täällä, Lempäälän sankarihaudoilla — paikassa, jossa historia ja hiljaisuus puhuvat samaan aikaan. Täällä lepää 181 sankarivainajaa, , jotka antoivat kaikkensa, jotta me voisimme elää vapaassa ja turvallisessa maassa. He eivät tienneet, millainen olisi tulevaisuus. Mutta he tiesivät, mitä tarkoittaa velvollisuus, rakkaus ja usko siihen, että kotimaa ansaitsee tulla puolustetuksi.

Heidän rinnallaan muistamme myös ne, jotka tavalla tai toisella joutuivat elämänsä uhraamaan vakaumuksensa vuoksi. Sodissa ja niiden jälkeen kohtalo oli monilla raskas ja epäreilu. Tänään, itsenäisyytemme päivänä, haluamme muistaa kaikkia – kaikkia suomalaisia, jotka menettivät elämänsä, kenen puolella he sitten seisoivatkin. Jokaisen elämä oli Jumalan silmissä yhtä arvokas, ja jokaisen kyynel, huuto ja rukous ansaitsee tulla kuulluksi,

 Itsenäisyyspäivä ei ole vain menneisyyden juhla. Se on myös lupaus tulevaisuudesta. Kun katsomme Suomen sinivalkoisiin väreihin, näemme niiden heijastavan rauhaa, toivoa ja yhteyttä. Mutta samalla tiedämme, että maailma ympärillämme on jälleen levoton.
Sotia, aseellisia konflikteja ja vihaa riehuu lukemattomilla rajapinnoilla. Ihmisten hätä kuuluu joka puolelta: toive turvasta, kodista, rauhasta.

Moni meistä on tänä syksynä pysähtynyt lukemaan uutisia, joissa ihmiset menettävät kotinsa, lapsensa, tulevaisuutensa. Silloin tuntuu erityisen arvokkaalta se, mitä täällä saamme kokea – rauha, joka ei ole itsestäänselvyys, vaan lahja.

 Lahja, joka on ansaittu suurin uhrauksin, ja jota meidän velvollisuutemme on vaalia

Kun kävelen näiden hautojen lomassa, pysähdyn usein miettimään, miten monen kohtalo on kätkeytynyt näiden kivien alle. Kaikki nuo nimet, syntymävuodet, ja kuolinvuodet kertovat elämästä, joka jäi kesken. Moni heistä ehti kirjoittaa kirjeen kotiin viimeisenä iltanaan – kirjeen, jossa ei valitettu kohtalosta, vaan toivotettiin läheisille siunausta ja voimia tulevaan.
Heidän uskonsa ja toivonsa kantoivat yli epätoivon. Nykyteknologia antaa meille kaikille mahdollisuuden tutustua näiden vainajien tarinoihin sotasampo-sivustolla.

Meidän tehtävämme tänään on kantaa heidän tarinaansa eteenpäin. Ei vain sanoina historian sivuilla, vaan tekoina arjessa – oikeudenmukaisuutena, lähimmäisenrakkautena, rehellisyytenä ja rohkeutena pitää rauhan puolta myös silloin, kun se ei ole helppoa

Joulu on ovella. Joulu, tuo rauhan ja toivon juhla.
Se muistuttaa meitä yhdestä kaikkein syvimmästä totuudesta: "Maa on niin kaunis, ihmisen elämä on lahja, ja rauha on Jumalan tahto."
Tänä joulun odotuksen aikana toivon, että me jokainen voisimme olla pienenä valona maailmassa, joka tuntuu joskus olevan täynnä pimeyttä. Että voisimme rukoilla ja toimia sen puolesta, että rauha saisi jälleen sijaa – kotien sisällä, kansakuntien välissä ja ihmisten sydämissä.

Tänään me kiitämme sankarivainajia, vakaumuksensa vuoksi kärsineitä, ja kaikkia, jotka ovat antaneet osan elämästään tämän maan tulevaisuuden hyväksi.
Me kiitämme myös niitä, jotka nyt kantavat vastuuta rauhan ja oikeuden puolesta – niin Suomessa kuin maailmalla.

Ja me rukoilemme:

Kaikkivaltias Jumala, anna meille viisautta nähdä, mikä on oikein. Anna meille rohkeutta puolustaa rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Anna lohtua niille, joiden sydämessä on sota, ja valoa niille, joiden maailma on pimeä. Siunaa tätä maata ja meitä kaikkia sen asukkaita.

Hyvät ystävät,
kun poistumme täältä tänään, voimme tehdä sen kiitollisin mielin.
Meidän ei tarvitse maksaa vapaudestamme uudelleen, mutta me voimme kunnioittaa sitä elämällä toisiamme arvostaen, rauhaa rakentaen ja monin tavoin kiitollisina siitä, että Suomessa yhä soivat kirkonkellot – ei hälytyksenä, vaan rauhan merkkinä.

Siunattua itsenäisyyspäivää teille kaikille.
Ja rauhaa – meille, tälle maalle, ja koko maailmalle.